Väärä etiketti

Vaikka kaikilla tuntuu jo olevan loma ja tulevat juhlapyhät mielessä, en usko että kukaan täällä odottaa tulevia viikkoja yhtä paljon kuin minä. Koti-ikävä kalvaa mieltä jo päivittäin. Viiden kuukauden jälkeen se tuskin on kovin yllättävää. Mutta yllättävää on se, missä se koti-ikävä iskee, ja mitä kaikkea sitä ikävöikään.

Ruokakaupat. Voi Alepani, kuinka ikävöinkään sinua! Oli ihanaa käydä kaupassa, josta löytää helposti kaiken, vaikka paikka olisikin tuntematon. Mutta kun maito on pakattu muovitonkkiin ja maitorahka löytyy juustohyllyltä, on kokeneempikin shoppailija vähintäänkin hukassa. Oli myös ihanaa, kun kaupantäti ei pakannut ruuhkassa kassejani, kun osaan sen ihan itsekin tehdä. Kuten olisivat osanneet ne kymmenen muutakin ihmistä, jotka olivat jonossa ennen minua. Ja tietysti, oli myös ihanaa, kun Alepa vei viimeisetkin roposeni, jotten vahingossakaan onnistunut käyttämään rahojani turhuuksiin.

Kotimatka. On se nyt hemmetti, kun aina saa raahautua kotiin likomärkänä, kun aina sataa vettä. Oli se sentään toista, kun sai rämpiä rännän ja loskan keskellä töistä kotiin. Siinä oli sentään joulun tunnelmaa!

Bussit. En olisi koskaan uskonut voivani ikävöidä HKL:n ruuhkabusseja. No, ainakaan kuskit eivät nukkuneet takapenkillä, eikä kukaan aukonut bussin ikkunoita keskellä talvea. Bussilippujen hintojakaan ei tarvinnut arpoa, kun tiedot löytyivät internetin ihmeellisestä maailmasta, joka ei ilmeisesti ole englantilaisille vielä auennut. Ja kun ovia oli enemmän kuin yksi, ei vahingossakaan tarvinnut kiittää bussikuskia, vaan pystyi livahtamaan takaovesta äkkiä pihalle ja välttämään katsekontaktin.

Kohtaamiset (tai niiden olemattomuus). Voi kun oli ihanaa, kun ei tarvinnut kellekään puhua tai silmiin katsoa. Ei tarvinnut vaihtaa kuulumisia tai pelätä, että joku istuu siihen viereen bussissa. Onhan se nyt hirvittävää miettiä, mitä sille vierustoverille sanoisi, kun joutuu jäämään kyydistä.

Tuttuus. Ehkä minulla onkin ikävä vain sitä, että asiat toimivat niin kuin olen tottunut niiden toimivan, ja ihmiset toimivat samoin kuin minä. Mutta onhan se nyt pe***le jos puolityhjässä bussissa pitää viereen änkeä!