Pukeutumiskysymys

Kun minua ei lapsena huvittanut mennä ulos, koska oli muka liian kylmä, kuuma tai sateista, äiti aina muistutti, että ”se on vain pukeutumiskysymys”. Kylläpä ärsytti. Kun yläasteikäisenä halusin lähteä talvipakkasilla kouluun liian vähissä vaatteissa, äiti vouhotti, että tulen vielä kipeäksi. Kylläpä v***ti.

Minusta tuntuu, ettei englantilaisilla ole äitejä. Kukaan ei ole muistanut kertoa heille, ettei talvisaappaita kuulu pitää kesähelteellä, tai ettei tammikuussa (tai missään muussakaan kuussa) kekkuloida ulkona alusvaatteet paljastavissa asuissa. Turhan niukkoja asuja näkee kyllä koti-Suomessakin, erityisesti erään nimeltä mainitsemattoman ”Sepon” ravitsemusliikkeissä. Mutta edes noissa helvetin esikartanoissa en ole nähnyt niin monia paljaita pakaroita kuin täällä näkee kadullakin.

Mitenköhän näihin puolialastomiin naikkosiin pitäisi oikein suhtautua? Ensi reaktio talvipakkasilla oli tarjota ressukoille takkia, kun tärisivät raukat huulet sinisinä. Teki mieli sanoa: ”Tulet vielä kipeäksi!” Kun ensi kertaa näin ravintolassa naisen pelkissä alusvaatteissaan tunsin lähinnä hirvittävää myötähäpeää.

Pukeutumisohjeiden lisäksi näiden tyttöjen äidit, mikäli heillä sellaiset on, ovat unohtaneet opettaa heille itsekunnioitusta. On surullista, jos nämä naiset laskevat arvonsa kähmimiskertojen perusteella. Ilmeisesti he ovat myös ymmärtäneet sanonnan ”vähemmän on enemmän” hieman väärin. Kyllä se on naiset kuulkaas niin, että joskus enemmän vaan on enemmän.

Kaupungin siistein mesta

Tampereen Hämeenkatu ei viikonloppuaamuisin ole yleensä kovin kaunis näky. Lasinsiruja, roskia ja eritteitä näkee (ja haistaa) lähes väistämättä jos sattuu harhailemaan keskustaan. Englantilaisen mielestä Tampere on kuitenkin uskomattoman siisti, myös sunnuntaiaamuna.

Epäilin tätä vitsiksi tai muuten vaan pään aukomiseksi, kunnes saavuin ensimmäistä kertaa aikuisiällä Englantiin muutama kuukausi sitten. Kadut muistuttivat lähinnä Helsingin Esplanadia vappupäivän aamuna. Ja entäs sitten talot? Luulisi, että riittää kun elää ikivanhassa kosteusvaurioisessa ja läpivetoisessa talossa jossa tuplalasitus on turhaa luksusta. Mutta ei, englantilainen kävelee kengillä kokolattiamatollansa ja heittää jalat sohvalle tiskattuaan ensin astiansa, joita ei kuitenkaan huuhtele pesun jälkeen.

Usein tuntuu että hygienia on täällä pelkkä vitsi. Koska niin normaalia asiaa kuin käsien peseminen ei ilmeisesti täällä opeteta kouluissa tai kotona, yleisissä vessoissa saattaa törmätä liiketunnistimella toimivaan valistusvempeleeseen, joka muistuttaa siitä kuinka saippualla pääsee eroon pöpöistä. ”Pesethän siis kätesi!” Tällä hetkellä tv- ja radiokanavilla pyörii myös valtion maksama mainos, joka opastaa suojautumaan ilkeitä bakteeripöpöiltä.

On kuitenkin yksi paikka jossa puhtaudesta huolehditaan: kuntosali.”Ei pyyhettä, ei sisäänpääsyä”, muistuttaa iso juliste urheilijaa salin aulassa. Jokaisen kuntoilijan on pidettävä mukanaan pyyhettä ja pyyhittävä jokainen laite käytön jälkeen. Tällä viikolla kuntosalin ovelle ilmestyi vieläpä samanlainen käsien desinfiointipömpeli kuin sairaaloissa on. Jos se possunuha tänne vielä iskee, on tietysti hyvä että sitä pääsee työpäivän,työmatkojen ja kaupassa käynnin jälkeen pakoon – kuntosalille.

Suomi-arvoitus

Koska aksenttini ei edelleenkään ole kovinkaan brittiläinen, minulta
kysytään usein, mistä olen kotoisin. ”From Finland”, vastaan. ”Cool”, kysyjä kommentoi ja jää hämmentyneenä raapimaan päätään aivan kuin olisin
heittänyt ilmoille kinkkisenkin arvoituksen. Suomi tuntuu olevan
briteille yhtä tuttu kuin hevospoolo härmäläiselle.

Selitysten jälkeen toinen jo alkaa hahmottamaan, että siellähän se
on sen Ikea-maan ja Putinlandian välissä. Moni tietää formulakuskit ja hyvällä tuurilla pari jalkapalloilijaa, Nokiaa ei kukaan olisi arvannut
suomalaiseksi firmaksi. Sauna kyllä tiedetään, vaikka paikallisten
käsitys rajoittuukin lähinnä haaleisiin höyryhuoneisiin. Lappi on heidän
käsityksensä mukaan valtio.

Voi ei, ne ei tiedä meistä mitään eikä ne tykkää meistä, huokaa
Perus-Pertti. Suomalaisen itsetunto tuntuu perustuvan sille, kuinka moni
julkkis maassamme vierailee ja sille, kuinka monta kertaa kotimaamme
esiintyy maailman mediassa. Niin, ei ole ihme etta Pertille viina
maistuu ja ilme on yrmeä.

On totta, ettei juuri kukaan tiedä meistä juuri mitaan. Kuinka mahtavaa!
Ulkomailla asuessa on helpottavaa tutustua ihmisiin, joilla ei ole
ennakkokäsityksiä minusta, meistä, suomalaisista. Amerikkalaiset on
tyhmiä, saksalaiset on rumia ja puolalaiset on halpoja, täällä ajatellaan. Suomalaiset vaan on. Otsaani ei ole leimattu. Saan ihan itse hankkia leimani.

Blogista

Mielessäni on pyörinyt paljon ajatuksia Suomesta, Englannista, suomalaisuudesta ja monesta muustakin asiasta siitä asti kun aloin pyörimään täällä Oxfordissa viime lokakuussa. Mieleni on jo pitkään tehnyt mieli purkaa ajatuksia kirjoittamalla. En kuitenkaan halunnut kirjoittaa perusblogia, koska totesin, ettei ketään kiinnosta mitä olen syönyt aamiaiseksi. Siispä olen itselleni tyypilliseen tapaan päättänyt alkaa kirjoittaa pakinatyyppistä blogia. Hernettä ei siis pidä vetää nenään eikä kaikkea ottaa vakavasti, varsinkaan kielioppia, sillä se on (ainakin useimmiten) täysin harkittu tyylikeino. Jos se herne nyt kuitenkin meni sinne nenuliin, tai jos sait ihan hirveät kiksit tai muuten vaan haluat avautua, niin palaute on erittäin tervetullutta.