Pukeutumiskysymys

Kun minua ei lapsena huvittanut mennä ulos, koska oli muka liian kylmä, kuuma tai sateista, äiti aina muistutti, että ”se on vain pukeutumiskysymys”. Kylläpä ärsytti. Kun yläasteikäisenä halusin lähteä talvipakkasilla kouluun liian vähissä vaatteissa, äiti vouhotti, että tulen vielä kipeäksi. Kylläpä v***ti.

Minusta tuntuu, ettei englantilaisilla ole äitejä. Kukaan ei ole muistanut kertoa heille, ettei talvisaappaita kuulu pitää kesähelteellä, tai ettei tammikuussa (tai missään muussakaan kuussa) kekkuloida ulkona alusvaatteet paljastavissa asuissa. Turhan niukkoja asuja näkee kyllä koti-Suomessakin, erityisesti erään nimeltä mainitsemattoman ”Sepon” ravitsemusliikkeissä. Mutta edes noissa helvetin esikartanoissa en ole nähnyt niin monia paljaita pakaroita kuin täällä näkee kadullakin.

Mitenköhän näihin puolialastomiin naikkosiin pitäisi oikein suhtautua? Ensi reaktio talvipakkasilla oli tarjota ressukoille takkia, kun tärisivät raukat huulet sinisinä. Teki mieli sanoa: ”Tulet vielä kipeäksi!” Kun ensi kertaa näin ravintolassa naisen pelkissä alusvaatteissaan tunsin lähinnä hirvittävää myötähäpeää.

Pukeutumisohjeiden lisäksi näiden tyttöjen äidit, mikäli heillä sellaiset on, ovat unohtaneet opettaa heille itsekunnioitusta. On surullista, jos nämä naiset laskevat arvonsa kähmimiskertojen perusteella. Ilmeisesti he ovat myös ymmärtäneet sanonnan ”vähemmän on enemmän” hieman väärin. Kyllä se on naiset kuulkaas niin, että joskus enemmän vaan on enemmän.